Uusi Rakkaus

Kirjoitan taas pitkästä aikaa.

Ensirakkaus...
Kukaan ei kerro sulle 16-vuotiaana ettei se mee niinkuin rakkaustarinat.. Kukaan ei sano kuinka joku, jota rakastat voi sanoakkin niin rumasti, kuinka riidat voi mennä liian pitkälle, kuinka kaikkea ei tarvitsekkaan vaan hyväksyä.

Armeija toi paljon esiin mun ensirakkaudesta. Sen aikana muistin taas millanen olin silloin nuorena, mitä pidin tärkeenä, mitä halusin tehä. Olin muuttunu niin paljon miehen takia. Aloin taas olemaan ystävien kanssa enemmän, tein sitä mistä pidin. Se ei käyny.

Kukaan ei koskaan kerro, että naisen ei tarvi hyväksyä kaikkea pahaa, mitä kumppani voi sen niskaan sysätä. Se on sellanen hissuteltava asia jos parisuhteessa on väkivaltaa.. Omassa tapauksessa kukaan ei tienny. Sitä EI tarvi kestää vaan se täytyy lopettaa. erota. ei satu kuin hetken eikö niin ?

Kukaan ei myöskään kerro sitä, kuinka kaikki puheet kavereiksi jäämisestä ja läheisistä väleistä on myös valetta. Ei mennyt kauan mun erosta, kun mut poistettiin jo facebookista, puhelimesta, elämästä.
Tavaroitakaan ei voi hakea...
Ei olla koskaan tunnettukkaan.
Kuolleita.

Eron jälkeen en moneen yöhön saanu unta, valvoin yöt, kävin päivät koulussa, koulun jälkeen salille, ja silti valvoin.. Unta vaan ei tullut... Sitä jatkui noin viikon verran, vaikka söin melatoniinia, ei sekään auttanut, elämästä vaan puuttui jotain.. 4 vuotta on pitkä aika kiintyä ihmiseen..

SILTI

Mun elämän paras hetki oli kun erosin, ja tapasin uuden rakkauden. Tässä on menny monta erittäin onnellista kuukautta, ja toivon että ne jatkuuki :)

Kukaan ei myöskään kerro sitä, kuinka ensirakkaus, on kyllä ensimmäinen, muttei koskaan viimeinen♥

Indica - Valoissa

Parempi ihminen

"Kun vihassa vaanii se pohjaton ansa, juoksen kun vielä en vajonnut oo"

Tämä suo on sanoista tehty, vuodet voidelleet, jos ei osaa anteeksi antaa kuolee paikoilleen, olen koittanut räpiköidä, olla kuin ennen.. mutta jatkuu sateinen päivä, hukun kuitenkin.

Rumuus ei rumalta tuu loppumaan. Ikuinen ohje mitä ei vaan ihmiset osaa noudattaa. Jos miettii, niin maailman sodatki on käyty sen takia, että pari ihmistä nyt ei tykänny toisistaan.. 

Tää elämä ei nyt vaan vieläkään oo helpottanu.. Kuinka paljon pahaa ja rumaa pitää ihmisen kokea ja nähdä, että voi sanoa kestäneensä tarpeeksi ? Viikonloppuna oli kivaa, juhlittiin hyvällä mielellä ja sitten äitin kaverit alkoi haukkua, että käytän hyväksi sitä, ja äiti alkoi haukkua ja huutaa, siihen vielä ihminen josta en olis koskaan uskonut, alkoi kertoa omaa vihaansa omaa miestä kohtaan, Mummu, äitin äiti. Kumpikaan ei päästä vihastaan irti.. Voin rehellisesti sanoa, että vaikka toivoisin joidenkin ihmisten kuolevan, koska niitten elämä on keskittyny vaan siihen, että ne saa mun elämästä paskaa, en silti vihaa niitä enään, en jaksa.(piste). Mulla on niin paljon omiakin murheita, että miks pitäis vielä jakaa ajatuksia niille ? Viikonloppuna sanoin ekan kerran äitille etten jaksa enään, en jaksa mitään.. Oon huomannu etten enään mä muuta tee kun nukun.. Koulukin jää.. Nukun vaan, enkä muuta halua kun nukkua.. 

Nousu humalassa oon oma itteni, onnellinen, kaverit pääasia... silloin voi jopa hymyillä :) 

Tästä ei paljon nousu suuntaan pääse. En ollu edes teiniangstin aikana ollu näin maassa, en tiiä mikä mua vaivaa.. Kolme vuotta tuli täyteen ja juhlittiin 4 tähden hotellissa.. Ainut mitä mietin oli että mä etin broidin unilääkkeet ja vaan nukahdan.. En ymmärrä vaan että miksi ? kaiken pitäis olla hyvin.. 

Mutta ei ole, ei mun pään sisällä.

En koskaan ole valehdellut isoista asioista, en koskaan oo kertonu toiselle, että toinen olis puhunu pahaa, jos se ei oo oikeesti sitä tehny, en koskaan satuttanu tahallani, enkä koskaan tehny pahaa.. En tiiä mitä oon tehny että ansaitsen kaiken vihan kaikilta.

Suuri asia pienestä

En tajua kuinka en muka vieläkään osaa pitää suurta suutani kiinni.. :/ menin sitte sanomaan ihmiselle joka musta on juttuja levitelly, et jos ny ei kuitenkaan viittis ku tietää itekki mitä paskaa puhuu, niin yllätys yllätys, ai mäkö muka ? en mä mitään oo tehny. 

Ja eiköhän kaikki mee viel kaiken lisäks (taas) niin että minä olen keksinyt kaiken, koska saan siitä jotain kiksejä keksiä puolitutuista tällästä ;)
noh, ei voi mitään. Oon sitä mieltä et ne jotka ei mua usko, niin mihin mä niitä tarvitten ? 

Viikonloppu on ohi :) oli mukavaa, kulta tuli kotiin. Keksittiin jopa uus harrastus, piristäähän tollanen. Silti mulla pyörii vaan päässä toinen ihminen.. Joku on joskus sanonu että on ihan normaalia ihastua, jos on ollu kauan parisuhteessa, kuhan asialle ei tee mitään. On kuitenki jo syyllinen olo, kaiken muun päälle, ja kun tästä toisesta ei ota selvää ei sitten yhtään, ehkä se siinä mua kiehtooki, mutta mitä sitä ihminen tunteilleen voi ? onneks ihastukset on ohimenevää, enkä todellakaan oo ihminen joka vois pettää toista.
mieli ei enään niin pahasti oo maassakaan, ehkä sain koottua taas oman pikku padon pystyyn jonka taakse oon aina piillottanu kaiken, on ollu tosi mukavaa. Siinäkin on yks syy varmaan miks oon ihastunu uuteen ihmiseen on se, että se saa ajatukset muualle, se ei välitä jutuista, mitä musta liikkuu ja kaiken lisäks sillä on yhtä vajaat vanhemmat ku mulla, joten se ymmärtää, vaikken ny oo sille oikeen mitään kertonukkaan. Kai se on tärkeintä, että ajatukset saa muualle. 

 tässä nyt kuitenkin on viikonlopun saldo: 
-suututtanu pari "kaveria" tekemättä mitään väärää
-kuunnellu ja tukenu humalaista
-töitä
-juonu muutaman, ajellut (siis kyydissä)
-ollu hauskaa ;)
-katsonut sarjoja kullan kainalossa

Hymyn takana

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?

Tällähetkellä mies on paljon poissa, armeija. Aluks se paransi suhdetta, toi takasin vanhojen aikojen muistoja, kun ei nähty enään niin paljon toisia... Oltiin nuoria, rakastuneita, hölmöjä :) Se jopa kestää mun fucked up sukua. Rakastan ja paljon, mutta tällä hetkellä en tunne oikeen mitään ketään kohtaan, edes omaa kultaa. Se tekee asioista vähän vaikeempaa, kun se on poissa :/ Meillä on myrskyinen suhde, aina ollutki. Riidat tapahtuu yleensä herra alkoholin takia, ja joskus se menee aika rajukski.. Jani on vähän sellanen ettei se osaa puhua heti asioista jotka sitä painaa, mä kyllä yritän puhua aina, mutta en koskaan oo sanonu kenellekkään päin naamaa niitä asioita, jotka mua oikeesti vaivaa. Tää blogi on mun keino saada asiat pois päästä.

 Oon niin pienestä pitäen joutunu olemaan vahva ja tukemaan äitiä elämässä eteenpäin, että mä en oo oppinu olemaan heikko, en koskaan oo ollu kenenkään lohdutettavana, vaan sinä lohduttajana, korvana joka kuuntelee. Mulla on hyviä ystäviä jotka kertoo kaiken ja mä oon aina tukemassa niitä siinä vierellä. Kaveria ei jätetä. Tällä hetkellä kuitenkin, kun ite tarvis jotakuta joka kuuntelis, ei sellasta löydy. Isä laitto välit poikki vähän aikaa sitten, ja äitille en koskaan omia murheita oo kertonu, sillä riittää itelläki niitä.. Päällepäin, oon normaali ilonen ihminen kaikille, jotka tuntee mut. Kukaan ei koskaan osais epäilläkkään kaikkea sitä, mitä mun pään sisällä pyörii, millanen "pala" tuntuu rintakehän alla jatkuvasti.. Sitä mä itekki ihmettelen, että hetki sitten kaikki tuntuki olevan vielä hyvin, elämä on vihdoin alkanu hymyileen, päivä kerrallaan eteenpäin peruskoulu ajoista. Kai se että kuulee saman paskan jatkuvan vieläki, tai se että noin 10. kerran isä haukkuu ja pistää välit poikki rikkoi kamelin selän, nyt tuntuu etten pääse tästä koskaan eroon, siltä, kun olis kirottu elämään onnettomana.

 Jos kellään on ystävä, jolla ei mee hyvin, mutta se ei koskaan puhu asiasta, niin älkää udelko, se ei auta. Ennemmin viekää se pois kotoa, olkaa yhdessä ulkona, antakaa jotain muuta ajateltavaa ja naurakaa yhdessä. Jos joku on maassa, piristäkää, elämän parhaita hetkiä on ystävien kanssa nauretut hetket.

Nainen..

Laura viettää yönsä rukoillen, Luoja auta.. Selviä en

"Maailma matkaa radallaa, päivä nousee uudestaa. Ei mikään muutu milloinkaan, kaikki säilyy ennallaan. Samat tuulet puhaltaa, samat sateet lankeaa  ja kaikki kaunis katoaa, kaikki kuolee aikanaan" - Anssi Kela, puistossa

Tän biisin sanat on soinu jo pari päivää päässä, tähänkin liittyy jotain ihanaa, mutta siitä kerron myöhemmin. 

Naiset.. Moni on varmasti koulussa/muualla kuullut vanhempien ihmisten valittelevan, kuinka lapset osaa olla niin julmia.. Mä oon huomannu, ettei tää ees oo totta. Totuus on, että naiset on julmia, ja ne on sitä läpi koko elämänsä, toiset vaan enemmän, kuin toiset ja toiset rauhottuu ikää myöden tai pahenee, riippuu tapauksesta. Se on vaan maailman ihmeellisin asia, ettei naiset oo samanlaisia kuin miehet.. 

Mä menin uutena kouluun ala-asteella ja moni sen takia halus tutustua muhun ja leikkiä mun kanssa välitunneilla, Keski-Suomen perämettillä  ei kuitenkaan koulu ollu hirveen suuri ja luokalla oli ehkä 5 tyttöä, mun lisäksi. Siitä lähtien on mun elämässä ollut ns. "vihamies", ihminen, joka ei vaan pitänyt musta, ja niinku naiset aina, teki sen kyllä hyvin selväksi kaikille muille paitsi mulle. Sama ihminen on vaikuttanu mun elämässä jo 14 vuotta, tosin, nyt rauhottuneempana.. Kuitenkaan melkein vuosiKYMMENTEN aikana, se ei oo lopettanu, vaan jatkaa vihaansa ja joskus jos satun kävelemään sen ja sen kavereiden ohi kuuluu perään naurua ja osottelua/mulkoilua.. En siitä enään välitä, oon oppinu elämään sen kanssa. Kuitenkin   Ei mikään muutu milloinkaan, kaikki säilyy ennallaan 

eipä menny kauankaan ku näitä ihmisiä on alkanu tulla lisää, osaa en ees kunnolla tunne, tai en oo koskaan ees keskustellu kunnolla niiden kanssa.. Silti ne vaan jaksaa ja jaksaa.. Se ei häirinny mua ennen, kuten ei mikään muukaan, oon kestäny, purru hammasta ja kiroillu, myös tupakoinu. Nyt on kaikki yhtäkkiä muuttunu, tuntuu kuin olis romahtamis pisteessä. Tapasin tässä hetki sitten kaverin kautta uuden ihmisen (poika) juteltiin mukavia ja istuttiin rannalla, kun tuli puhe jostain yhteisistä tutuista ja tää ihminen sanoo yhtäkkiä että ai sä oot Laura ? mä oon tässä kuullukki susta juttua viimesen 3 vuotta.. Luokkakaveriltaan (nainen) joka oli ollu mun kans samalla yläasteella vuonna kivi ja nakki. Joskus ei voi muuta kuin miettiä, millasta elämä on paikassa jossa kaikki ei tunne kaikkia, ja millä tästä kaikesta pääsee eroon, muulla ku luovuttamalla kokonaan.. 

Jotkut kappaleet vaan kertoo omasta elämästä hyvin

Hei

Hei !
Pistin tän blogin pystyyn osittain siksi, että moni purkaa nykyään asioitaan nettiin ja se näyttää joskus jopa toimivan, ite lähen tätä skeptisesti kirjottamaan, en odota mitään lukijoita, mutta haluan jonnekki purkaa asiat jotka pyörii mielessä jatkuvasti, kun en sitä muuten osaa tehdä :)
Mistäköhän sitä ees alottais :s oon 20v nuori nainen, asun pienellä paikkakunnalla ja "nautin" monenlaisista maineista joita monet on jaksanu musta levittää.. Asun yksin, kihlatun kanssa. Oon koko elämäni kamppaillut vanhempien alkoholismin kanssa ja ammattikoulu kun alko se alko menemään jo aika rajuks se touhu.. Pääosin, aion kuitenki kertoa mun elämästä, jossa paskaa ja puukkoo tulee selkään jatkuvasti, ja siitä kuinka mä oon siitä tähän asti selvinny, ja toivottavasti jos tätä nyt joku lukee ja tuntee olonsa yksinäiseks/syrjityks/muuten vaan paskaks sais ees vähän apua siitä, että huomaa ettei oo ainut maailmassa jolla ei kaikki mee niinku elokuvissa, tai ees niinku pitäis (: